Okei, kerron nyt pari sanaa. Minä olen siis käynyt Tyttöjen
Tuvalla päälle 2 vuotta ja olen saanut olla oma itseni. Olen saanut olla
iloinen, surullinen, ja jopa vihainen. Ja tämä perustuu minun päivääni, ja on
ihan kokonaan totta. Tässä on myös yksi, tai useampi opetus. Olen 13-vuotias
tyttö, ja joo... Mennään itse siihen tekstiin.
Minun päiväni:
Tänään, kun minun opettajani kielsi nauramasta, hymyilystä,
ja jopa ilosta, niin tuli vain mieleen, että jos maailmassa ei olisi naurua,
hymyä tai iloa, maailma olisi vieläkin pahempi paikka. Jos vaikka hymyilet
kadulla jollekin tuntemattomalle, jolla voi olla jopa itsetuhoisia ajatuksia,
tai muuten vain huono päivä, niin se sinun hymy voi pelastaa yhden ihmishengen.
Ja muutenkin parannat jonkun päivää. Joten muista nyt vaan hymyillä kadulla
tuntemattomille, niin ei sitä tiedä pelastatko sinä ihmishengen. HAASTAN SINUT,
KYLLÄ JUURI SINUT HYMYILEMÄÄN IHMISILLE! Kuten minä tein, hymyilin ja nainen
rattaiden kanssa pysähtyi minun kohdallani ja sanoi ”Onpas kiva, kun joskus
vastaan tulee tuollaisia hymyileviä ihmisiä!” ja sitten minä vastasin: ”joo mie
vaan ajattelin, että maailma saattaa mennä aikastalailla huonoksi ilman
minkäänlaista iloa.” Ja sitten nainen sanoi ” Se on kyl totta!” ja sitten hän
jatkoi matkaansa. Minä olen kyllä aika ylpeä itsestäni!
~Aleksandra~
