Kertun tarina jatkuu... :)
NIMEÄMÄTÖN TARINA
Luku 4
Kysyn vieressäni
seisovalta hoitajalta mitä on käynyt. Oikeastaan tämä ei ole edes päiväkoti
vaan lastensairaskoti. ”Hän on menettänyt näkönsä, ja oikeastaan kuulonsakin”
hoitaja sanoi. ”Aa...” vastaan hieman hiljaisesti. ”Mitään ei ole enää
tehtävissä” hoitaja huokaisee. ”Niin kai…” sanon hyvin hiljaa ja surullisesti.
Hoitaja hyvästelee minut ja lähden laahustamaan pois kohti kotia. Pääsen
kotiin. Tervehdin isää haikeasti. ”Mikä on muru?” isä kysyy. ”Ei mikään, miten
niin?” valehtelen. ”Voisin kokeilla saada Pihlajalta marjan” ehdotan isälle.