Kuu nousee

Luku 3

Kello oli seitsemän aamulla, kun Lontoon kadut olivat täyttyneet kiireisistä ihmisistä, joilla kaikilla tuntui olevan paikka minne mennä. Kadun kulmalla eräs tuiki tavallinen ohikulkija loi arvostelevia katseita vanhaan rapistuneeseen kerrostaloon. Yksi kerrostalon asukkaista ei tosin siitä välittänyt.

Shaelyn istui parvekkeella juomassa aamukahviaan ja katsellen taivaalla lentäviä lintuja. Tänään olisi työnhaku kahvilaan, johon tämä neiti oli jo menettänyt toivonsa. Hän oli jo saanut potkut niin monesta työstä, että häntä ei enää kiinnostanut miten se menisi. Siitä huolimatta hän piti yllään sitä samaa positiivista hymyä, mitä aina ennenkin, siitä lähtien kun hän tapasi ystävänsä. Puhelin soi, ja hän juoksi parvekkeeltaan, hänen parvekkeeltaan, olohuoneeseen. Hän painoi facetime-puhelun päälle ja hymy hänen naamallaan leveni entisestään. ´Heido Justy! Mitä kuuluu?´. ´Moi Shaelyn, miulle kuuluu hyvää, entäs sie?´. ´Ihan ok, kiitti kun kysyit. Oliks sul jotain kerrottavaa? Siulla on taas sellanen jännittynyt ilme´. ´No ei oikeestaan, halusin vaan jutella, ja siulla on muuten tosi kauniit hiukset´. ´Kiitti hei kun huomasit!´. Hän sanoi,  haroen räikeänsinisiä lyheksileikattuja hiuksiaan.

Nuoret jäävät juttelemaan, joka saa Shaelynin unohtamaan ajankulun kokonaan. ´Hei Shaelyn, eiks sun työhaastattelu ala ihan just?´ Ai niin, sekin vielä, ettäs uskaltaa häiritä hänen ja Justyn tärkeää keskustelua. Hän hyvästeli ystävänsä, ja vilkutti vielä kämppäkaverilleen ennen kuin juoksi ulos ennestäänkin täydelle kadulle.