Heippa blogin lukija! Blogimme on viettänyt vähän hiljaiseloa viime aikoina, mutta heräilee taas uuteen kevääseen. Tuvan ahkera kävijä, ihana Mila, aloitti tänään uuden tarinasarjan, jonka ensimmäinen osa tässä. Lisää on siis tulossa! Nautinnollisia lukuhetkiä! :)

Kuu nousee

Luku 1

Oli kaunis kevätilta, ja Herefordin kadut olivat jo tyhjentyneet. Vain pari naista istui rupattelemassa bussipysäkillä, ja eräs pariskunta nojasi vasta sinne muuttaneen baarin seinään. Vuodenajasta huolimatta kuu hehkui aavemaisen kirkkaalla yötaivaalla, kaikkien tähtien seassa. Pienellä niityllä kylän laidalla oli vanha puutalo, jonka ikkunoista loistivat valot.

 Nuori neljätoistavuotias istui sängyllään ja kuunteli vanhempien ja tohtorin keskustelua. Vihdoinkin hän kuuli oven sulkeutuvan ja pomppasi sängyltään, juosten ikkunan luokse ja katsoen vanhan valkotakkisen miehen katoavan hiljalleen pimeyteen. ”Alpha, kultaseni.” Hän näki äitinsä nojaavan ovea vasten. ”Jos se ei koske hakemusta en halua kuulla”, teini sanoi, yrittäen kuulostaa kovalta, mutta todellisuudessa ei vain halunnut kuulla äidin sanoja. Cassie piti tauon puheessaan ennen kuin kertoi uutisensa. ”Muista, että minä ja isäsi tuemme ja autamme sinua, joten toivottavasti et ota tätä pahasti.” Alpha pidätti hengitystään. ”Tohtori kävi tuomassa diagnoosin. Sinulla on todettu syklotymia. Se ei ole vaarallinen, mutta siihen on lääkitys ja opintojesi takia suosittelen ottamaan sen.” Hän katselee teinin kävelevän huoneen toiseen päähän ja lysähtävän huonosti pedatulle sängylle. Cassie aikoi lohduttaa häntä, mutta itsepäinen Alpha oli tehnyt selväksi, että hän ei hyväksy vanhempiensa apua ja varmistettuaan, että hänen poikansa näytti hyvinvoivalta, poistui hitaasti huoneesta.

Alpha makasi sängyllään, tuijottaen kattoa. Hän tunsi ylireagoivansa, mutta ei pystynyt estämään kyynelten purkausta. Totta kai hän kertoisi kaikille, mutta miten? Ei aavistustakaan. Hänen vanhempansa varmaankin kertoisivat sukulaisille, ja onneksi tekisivätkin. Darcylle kertominen olisi vaikeinta, mutta hän varmasti suuttuisi, jos hänen poikaystävänsä sijaan hänen vanhempansa tai joku hänen kavereistaan välittäisi tiedon. Jästipää Alpha painoi päänsä tyynyä vasten ja ajatteli huomista koulupäivää, pakkohan kavereiden olisi tietää. 1.00, näytti kello, kun hän viimein nukahti syvään ja levottomaan uneen. Oven toisella puolella pöydän ääressä istui huolestunut äiti ja järkyttynyt isä.

 7.00, herätys soi, ja poika nousi ylös, vain nähdäkseen peilistä mahtavan aamutukkansa, joka melkein sai hänet muistuttamaan Frozenin Annaa. Alpha kelasi eilisen tapahtumia päässään, kunnes havahtui todellisuuteen...