Kuu nousee

Luku 4

Istun koulun pihan penkillä ja tuijotan portteja. Ystäväni ovat myöhässä normaalista aikataulustaan, mikä sai minut huolestumaan. Pomppasin ylös nähdessäni tutun bruneten kävelevän porteista sisään.

Kävelen Hadian ja Ilyasin kanssa koulun pihaan. Yritän karistaa huolet mielestäni, tuloksetta. Yhtäkkiä tunnen kuristuvani samalla kun joku kaataa minut selkä edellä maahan. ”Auts!” huusin enemmän säikähdyksestä kuin kivusta, ja käännyn katsomaan poikaystävääni. ”Moi Darcey”. ”Moooi!!” hän huusi, selvästi iloissaan. Hymyilen tälle. Nousemme ylös ja kävelemme sisälle, samalla kun Ilyas läpsii naurukuolemaa tekevää Hadiaa. Emme välitä tuijottavista ihmisistä, sillä olemmehan yhdessä.

”Moi tyypit” kuulimme, kun pääsimme luokkaan. ”Hei Pris” sanoimme ja istuimme paikoillemme. Opettaja hiipii Prisin taakse, ja me kurtistamme kulmia tietäen mitä on luvassa. ”Prosper, kipitähän paikallesi!” Hän kajauttaa ilmoille, yrittämättä piilotella voitonriemuaan. Pris ei tykkää oikeasta nimestään. ´Sen takia että se kuulostaa joltain mausteelta´ muistan hänen sanoneen. Pris oli kerran yllättänyt opetajan varastosta laulamasta Sibeliuksen viidennettä sinfoniaa, tai jotain sinne päin. Sanomatta menee, että ope veti herneen nenään ja on kantanut kaunaa siitä lähtien.

Pris käveli paloautonpunaisena istumaan pulpettiinsa. Hän oli tosi äitimäinen henkilö, ja tosi hyvä koulussa, joten tämä ilmeisesti ´syöksi hänet ikuiseen häpeään´. Ihan naurettavaa, jos kaikilta muilta kysytään.